YLEISTÄ
AJANKOHTAISET
ARTIKKELIT
PALVELUT
MELONTA
MARTIMOAAPA
VIEHEGALLERIA

IN ENGLISH

Heikkoudet

Simojoki. ERÄ 6/99 Vesitilanne: Monien muiden Pohjanlahteen laskevien jokien tavoin myös Simojoessa vedenkorkeus vaihtelee rajusti, koska tasaavia järvialtaita ei Simojärven jälkeen juuri ole. Sateinen kesä voi tehdä kalastuksesta vaikeaa pitämällä vedenpinnan lähellä tulvakorkeutta ja estämällä kahlaamisen. Tällöin myös liikkuminen jokivarressa vaikeutuu. Toisaalta kuivina kuumina kesinä vesi laskee helposti niin alas, että kosket ylittää jopa kumisaappailla. Kivikkoisten koskien kalastus on vaikeaa, kalat muuttuvat syömähaluttomiksi piiloutuen koskien poteroihin odottamaan veden kohoamista ja viilenemistä.

Koskien luonne: Valtaosa koskista on yksitoikkoisen matalia ja hyvin kivikkoisia, mikä tekee niistä hankalia erityisesti uistinkalastajille. Pohjatärpit ovat harmillisen yleisiä, ja koukuista saa repiä levää tuon tuosta. Myös tällaisten koskien lukeminen on jossain määrin hankalaa. Pyri etsimään niskoja, nivoja ja syvimpiä koskimonttuja, niissä lohet lymyilevät.

Opasteet: Opasteet ovat puutteellisia, kaikille koskille ei ole tienviittoja eikä kylttejä parkkipaikoista. Myös luvallisten ja luvattomien alueiden merkinnöissä on parantamisen varaa.

RKTL:n tutkimuspato: Tämän lähellä jokisuuta sijaitsevan rysän tehtävänä on ollut pysäyttää lohet mittaamista ja rokotusta (tiamiinipistos M74-tautia vastaan) varten. Toimenpiteiden jälkeen kalat on laskettu padon yläpuolelle jatkamaan vaellustaan. Luonnollisesti rysän tehtävä on kannatettava, mutta kalastukselle siitä on aiheutunut selvä vääristymä lohien kasaantuessa sen alapuolelle. Välittömästi padon tuntumassa on luonnollisesti ollut rauhoitusalue, mutta siitä huolimatta kalastuspaine on keskittynyt erittäin voimakkaasti rysän alapuolisille koskille ja nivoille. Kesäksi 1999 tutkimusrysästä ilmeisesti luovutaan ja tutkimusta jatketaan Nikkilänsuvantoon asennettavilla kaikuluotaimilla, jolloin kalat siis pääsevät nousemaan esteettä. Kaikuluotaimen tarkkuuden lisäämiseksi lohien uintireittiä pyrittäneen ohjaamaan aitaverkolla, joka sulkee kolmanneksen jokiuomasta. Siltä varalta että aita kuitenkin "patoaa" kaloja alleen, rauhoitetaan pyydyksen ympäristö parinsadan metrin matkalta.

Artikkeli jatkuu...

 
Simojoki lehdistössä
Erä 6/99