|
|
Heikkoudet
Vesitilanne: Monien muiden Pohjanlahteen laskevien jokien tavoin myös Simojoessa
vedenkorkeus vaihtelee rajusti, koska tasaavia järvialtaita ei Simojärven
jälkeen juuri ole. Sateinen kesä voi tehdä kalastuksesta vaikeaa pitämällä
vedenpinnan lähellä tulvakorkeutta ja estämällä kahlaamisen. Tällöin myös
liikkuminen jokivarressa vaikeutuu. Toisaalta kuivina kuumina kesinä vesi laskee
helposti niin alas, että kosket ylittää jopa kumisaappailla. Kivikkoisten
koskien kalastus on vaikeaa, kalat muuttuvat syömähaluttomiksi piiloutuen
koskien poteroihin odottamaan veden kohoamista ja viilenemistä.
Koskien luonne: Valtaosa koskista on yksitoikkoisen matalia ja hyvin
kivikkoisia, mikä tekee niistä hankalia erityisesti uistinkalastajille.
Pohjatärpit ovat harmillisen yleisiä, ja koukuista saa repiä levää tuon tuosta.
Myös tällaisten koskien lukeminen on jossain määrin hankalaa. Pyri etsimään
niskoja, nivoja ja syvimpiä koskimonttuja, niissä lohet lymyilevät.
Opasteet: Opasteet ovat puutteellisia, kaikille koskille ei ole tienviittoja
eikä kylttejä parkkipaikoista. Myös luvallisten ja luvattomien alueiden
merkinnöissä on parantamisen varaa.
RKTL:n tutkimuspato: Tämän lähellä jokisuuta sijaitsevan rysän tehtävänä on
ollut pysäyttää lohet mittaamista ja rokotusta (tiamiinipistos M74-tautia
vastaan) varten. Toimenpiteiden jälkeen kalat on laskettu padon yläpuolelle
jatkamaan vaellustaan. Luonnollisesti rysän tehtävä on kannatettava, mutta
kalastukselle siitä on aiheutunut selvä vääristymä lohien kasaantuessa sen
alapuolelle. Välittömästi padon tuntumassa on luonnollisesti ollut
rauhoitusalue, mutta siitä huolimatta kalastuspaine on keskittynyt erittäin
voimakkaasti rysän alapuolisille koskille ja nivoille. Kesäksi 1999
tutkimusrysästä ilmeisesti luovutaan ja tutkimusta jatketaan Nikkilänsuvantoon
asennettavilla kaikuluotaimilla, jolloin kalat siis pääsevät nousemaan esteettä.
Kaikuluotaimen tarkkuuden lisäämiseksi lohien uintireittiä pyrittäneen ohjaamaan
aitaverkolla, joka sulkee kolmanneksen jokiuomasta. Siltä varalta että aita
kuitenkin "patoaa" kaloja alleen, rauhoitetaan pyydyksen ympäristö parinsadan
metrin matkalta.
Artikkeli jatkuu...
| |
|
 |